Kissan astutus, tiineys ja pentujen kehitys

Kissapentueen kasvattaminen syntymästä luovutusikään on 12 viikon pituinen, antoisa projekti. Ennen yritykseen ryhtymistä kasvattajan on hyvä tietää perusasiat kissan lisääntymisestä.

Kiima ja parittelu

Naaraskissalla on jatkuvasti kiimakiertoja ja ne alkavat yleensä 4–18 kuukauden iässä. Itämaiset ja lyhytkarvaiset aloittavat usein aikaisemmin, pitkäkarvaiset taas myöhemmin. Luonnossa kissoilla kiimat ajoittuvat aikaan, jolloin valoisa jakso on yli 12 tuntia, kotikissoilla kiimat jatkuvat usein läpi vuoden. Kiima kestää yleensä 5–6 päivää (vaihteluväli 2–22 päivää) ja se toistuu noin 2–3 viikon välein.

Naaraskissa voi tiinehtyä vielä 14-vuotiaanakin, jos pentuja on ollut säännöllisesti. Ilman tiineyksiä kohdun limakalvoilla tapahtuu muutoksia ja tiineyden mahdollisuudet heikkenevät. Pienemmillä ja sirommilla roduilla sopivin ikä astutukselle on noin vuoden iässä ja suurilla, hitaasti kehittyvillä roduilla noin puolitoistavuotiaana.

Kiimassa naaraskissa ääntelee voimakkaasti, hieroo päällään esineitä, notkistaa selkäänsä, kääntää häntää ja suostuu paritteluun. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras ääntelee voimakkaasti, saattaa käyttäytyä hyökkäävästi urosta kohtaan, venyttelee, kierii maassa ja nuolee ulkosynnyttimien aluetta.

Jos naaraskissa ei parittele, ei ovulaatiota tapahdu ja munasolut hajoavat. Uusi kiima on tyypillisesti 2–3 viikon kuluttua, mutta joillakin yksilöillä munasoluja kehittyy jatkuvasti ja naaraalla on jatkuva kiima. Astumisten jälkeen kissalla ei havaita kiimoja 25–45 päivään, jos kissa ei tiinehdy. Jos kissa tiinehtyy, kiimat alkavat uudelleen pentujen synnyttyä 2.-4. imetysviikolla tai viimeistään 2–8 viikkoa vieroituksen jälkeen.

Astumiset saavat kissalla aikaan munasolujen irtoamisen eli ovulaation ja parhaiten tämä tapahtuu, jos naaraskissa parittelee useammin kuin yhden kerran, mieluiten jopa 3–5 kertaa kiiman keskivaiheilla. Ovulaation aikaansaavan LH-piikin voimakkuuden on todettu olevan yhteydessä parittelukertojen lukumäärään ja ajoittumiseen kiiman aikana, ja kissat, jotka parittelivat kiiman viidentenä päivänä eli estruksen keskivaiheilla useita kertoja, ovuloivat ja hedelmöittyivät paremmin kuin kiiman ensimmäisenä päivänä useita kertoja paritelleet. Astutukset tulee rajoittaa yhden vuorokauden sisälle keskikiimaan, jolloin synnytysajan arvioiminen on tarkempaa.

Emon hoito tiineyden aikana

Tiineyden pituus on kissalla keskimäärin 65,6 vuorokautta (56–71) ensimmäisestä astutuksesta. Tyypillisesti synnytys osuu välille 63 vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta–63+/-2 vuorokautta viimeisestä astutuksesta. Astutukset kannattaa rajata yhteen vuorokauteen keskikiimassa. Alle 60 vuorokauden ikäisenä syntyminen heikentää pentujen elinkykyä.

Tiineyden aikana kissan proteiinintarve kasvaa ja ravinnon tulisi sisältää vähintään 32 prosenttia proteiineja ja 18 prosenttia rasvaa. Tiineille kissalle on hyvä syöttää heti tiineyden alusta alkaen laadukasta pennuille tarkoitettua täysravintoa. Runsaasti lihaa sisältävässä ruokavaliossa vitamiinien ja hivenaineiden tarve tulee turvata tähän tarkoitetuilla tableteilla. Maitotuotteet eivät riitä yksin tasapainottamaan ruokavaliota, esimerkiksi varmistamaan kalsiumin optimaalista saantia suhteessa muihin ravintoaineisiin. Tiineelle kissalle on hyvä antaa myös omega-3-rasvahappovalmistetta.

Emokissa rokotetaan ja madotetaan noin kuukausi ennen astutusta.

Synnytykseen valmistautuminen

Synnytystä varten emolle tehdään viihtyisä, reunallinen pesälaatikko. Siihen laitetaan pohjalle useita puhtaita pyyhkeitä, joita voi poistaa yksi kerallaan niiden sotkeutuessa. Pentulaatikon on oltava stressitön ja rauhallinen ja lämpötilan noin 27–32 celsiusastetta. Latex-kertakäyttöhanskoista saa hyviä “lämpöpusseja”, joita voi lämmittää mikrossa. Lämpöpussit eivät saa olla liian kuumia ja pennun ja pussin välissä tulee aina olla runsaasti pyyhkeitä – sähkölämmitteisen peiton käytössä on suuri palovamman riski. Palovamma kehittyy liikkumiskyvyttömälle pennulle yllättävän helposti!

Noin viikkoa ennen synnytystä naaraskissa alkaa tehdä pesää ja viettää enemmän aikaa pentulaatikossa. Ruumiinlämmön laskeminen yhden asteen verran normaalilämmöstä kertoo yleensä vuorokauden sisällä alkavasta synnytyksestä. Ruumiinlämpö on hyvä mitata kaksi kertaa päivässä 61. tiineysvuorokaudesta alkaen. Maidon laskeutuminen tapahtuu noin 1–2 vuorokautta ennen synnytystä, joskus jo viikkoa ennen. Emo voi olla syömättä jopa vuorokauden ajan ennen synnytyksen alkamista.

Synnytyksen vaiheet ja mahdollisia ongelmia

Synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa kohdunkaula avautuu, voidaan huomata kirkasta emätinvuotoa ja kohdussa on ulospäin näkymättömiä supistuksia. Ensimmäisen vaiheen aikana emo on usein levoton, ääntelee ja pesee itseään usein. Toisessa vaiheessa alkavat näkyä ulospäin voimakkaat supistukset ja pennut syntyvät. Kolmas vaihe eli istukoiden ulostulo ajoittuu limittäin toisen vaiheen kanssa. Ensimmäinen pentu syntyy yleensä alle 60 minuutin kuluessa näkyvien supistusten alkamisesta ja seuraavien pentujen syntymäväli vaihtelee 15 minuutista kahteen tuntiin. Etenkin häirittynä emo voi pitää pitkiäkin taukoja, jolloin synnytys voi kestää jopa yli vuorokauden.

Emästä johtuvat ongelmat voivat johtua kohdun supistumattomuudesta, stressitekijöistä, korkeasta iästä, ylipainosta, suuren pentueen aiheuttamasta kohdun ylivenymisestä, pienen pentueen aiheuttamasta stimulaation puutteesta, ahtaasta lantiosta tai kohdun rakenteellisista muutoksista. Pennuista johtuvat syyt liittyvät yleensä pennun suureen kokoon, pennun ja lantion koon epäsuhtaan lyhyt- tai pitkäkalloisilla roduilla, sikiön virheasentoon tai kuolleeseen pentuun.

Eläinlääkäriin tulee olla yhteydessä, jos

·                  synnytys ei käynnisty vuorokaudessa ruumiinlämmön laskun jälkeen

·                  tiineys on kestänyt viikon yli lasketun ajan

·                  supistukset jatkuvat yli 3–4 tuntia ilman ensimmäisen pennun syntymää

·                  voimakkaita supistuksia on 30–60 minuuttia ilman pennun syntymää

·                  emo osoittaa poikkeavia kivun merkkejä

·                  sikiökalvot tai pentu näkyvät emättimessä yli 15 minuuttia ilman ulostuloa

·                  veristä tai vihreän mustaa vuotoa tulee runsaasti emättimestä

Synnytyksen jälkeinen pentujen hoito ja hyvinvoinnin tarkkailu

Emo puree yleensä sikiökalvot syntyneen pennun ympäriltä ja nuolee pentua tehostaen pennun hengitystä ja lämmöntuotantoa. Omistaja varmistaa, että emo puhdistaa kalvot ja pentu pystyy hengittämään. Tarvittaessa kalvot voi poistaa pyyhkeen avulla pyyhkimällä ja hieromalla erityisesti suun ja sieraimien edestä. Napanuora katkaistaan desinfioiduilla terävillä saksilla noin senttimetrin mittaiseksi ja sidotaan ompelulangalla puhtaita hanskoja käyttäen. Navantynkä puhdistetaan kastamalla se suhteessa 1:10 laimennettuun Betadine-liuokseen.

Lämpimässä ympäristössä oleva hyväkuntoinen pentu alkaa lähes heti hakeutua nisille ja imemään. Jos pentu ei hakeudu itse juomaan, autetaan sitä nisille. Nisä otetaan sormien väliin, puristetaan molemmilta puolilta ja hierotaan maitorauhasen aluetta, tällöin maitoa alkaa usein herua. Pennun kielen päälle annetaan tippa maitoa stimuloimaan imemistä. Jos emo hylkii pentua, hierotaan siihen sikiökalvojen, istukan ja synnytysnesteiden hajua helpottamaan pennun tunnistamista omaksi.

Emo imettää pentuja aluksi 2–3 tunnin välein. Emo ei mielellään poistu pentulaatikosta ensimmäisen neljän viikon aikana, joten sen on pystyttävä syömään, juomaan sekä menemään tarpeilleen laatikon lähellä. Emolle tulee tarjota maistuvaa, tasapainotettua, imettävälle kissalle tarkoitettua ruokaa. Synnytyksen jälkeinen emätinvuoto on niukkaa ja välttämättä sitä ei havaita lainkaan, koska kissa pitää itsensä tarkasti nuolemalla puhtaana.

Ensimmäisen vuorokauden aikana pentujen paino voi hieman laskea, se ei kuitenkaan saisi laskea yli kymmentä prosenttia syntymäpainosta. Siitä eteenpäin painojen tulee kasvaa päivittäin. Painoa tulee yleensä 50–100 grammaa viikossa (10–15 g/päivä) ja syntymäpainon tulee kaksinkertaistua kahden viikon ikään mennessä. Aamuin illoin tapahtuva punnitus kahden ensimmäisen viikon ajan ja tämän jälkeen kerran päivässä neljän viikon ajan on tärkeää. Usein ensimmäinen merkki kehittymässä olevasta ongelmasta on painon nousun pysähtyminen vuorokauden aikana.

Pennut eivät pysty itse pissaamaan ja kakkaamaan ennen kolmen viikon ikää, ja jos emo ei hoida pentuja kunnolla, avustetaan tarpeiden tekoa hieromalla hännän alta peräaukon ja virtsaputken aluetta parafiiniöljyyn tai perusvoiteeseen kostutetulla pumpulilla.

Pennun jatkuva kitinä, levottomuus, kasvun pysähtyminen, heikkous, vaikea hengitys ja ripuli vaativat aina pikaista selvittelyä ja tällöin on hyvä olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Emon ongelmat synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeistä kalkinpuutetta eli eklampsiaa tavataan tavallisimmin kaksi tai useampia kertoja synnyttäneellä emolla, jolla on suuri 5–7 pennun pentue. Joskus kalkinpuute voi tulla jo ensisynnyttäjälle jopa 17 päivää ennen synnytystä. Kissa on kalkinpuutteessa unelias, jäykkä, liikkumiseltaan epävarma, syömätön ja vapiseva. Voidaan havaita lihasten nykimistä, kouristuksia ja lämmönnousua. Tiineys- ja imetysaikana on turvallisinta tarjota täysravinnoksi tarkoitettua laadukasta penturuokaa. Vaikka kissa on lihansyöjä, ei pelkästään lihaskudos ole riittävää: tarvitaan “koko hiiri” luineen ja mahansisältöineen.

Kohdun bakteeritulehdus ilmenee yleensä noin viikon kuluttua synnytyksestä ja sille altistavat synnytysongelmat, jälkeisten jääminen emon kohtuun ja epähygieeninen ympäristö. Emo on tällöin hyvin vaisu, kuumeinen, ruokahaluton, ei hoida pentuja ja emättimestä tulee pahanhajuista vuotoa.

Riittämättömän maidontuotannon taustalla voi olla stressi, vähäinen juominen, kipu tai pentujen vähäisen imemisen aiheuttama riittämätön maitorauhasen stimulaatio. Laadukasta pennuille tarkoitettua täysravintoa jatketaan pääasiallisena ruokana imetyksen ajan ja märkäruokaa on hyvä olla mukana runsaasti riittävän nesteen saannin turvaamiseksi.

Pentujen lisäruokinta, madotukset ja rokotukset

Pennuille annetaan maistiaisia kiinteästä ruoasta 2–3 viikon iästä alkaen. Niille tarjotaan monipuolisesti erilaisia ruokia, koska tämä vaikuttaa oleellisesti siihen, millaisia ruokia kissa hyväksyy aikuisena. Emon maito on tärkeä osa ravintoa kahdeksan viikon ikään saakka. Perusruokana on hyvä olla pennuille tarkoitettu laadukas täysravinto. Jos pennuille annetaan paljon lihaa, tulee ruokavalio tasapainottaa tähän tarkoitetuilla vitamiini- ja hivenainetableteilla sekä omega-3-rasvahappovalmisteella.

Pennuille annetaan matolääkitys kahden viikon iästä lähtien kahden viikon välein aina rokotuksiin saakka. Pentu rokotetaan 8 ja 12 viikon iässä.

Pennun kehitykselle on tärkeää, että se saa olla emon ja pentuesisarusten kanssa 12 viikon ikäiseksi ja luovutetaan siis aikaisintaan 12-viikkoisena. Pennuille tulee tarjota virikkeellinen ja rikas ympäristö kehittyä ja paljon positiivisia kontakteja erilaisiin ihmisiin ja muihin lemmikkeihin. Sopivassa ympäristössä kasvaneesta kissasta kehittyy rohkea ja reipas seurakissa.

Pentujen kehityksen rajapyykit:

·                  Napanuora irtoaa noin kolmen päivän iässä

·                  Silmät aukeavat noin 10 päivän iässä (0–16 päivää)

·                  Normaali näkökyky noin 30 päivän iässä

·                  Silmien lopullinen väri 3–4 viikon iässä

·                  Korvakäytävät avautuvat noin yhdeksän päivän iässä (6–17 päivää)

·                  Kuulo on kehittynyt 4–6 viikon iässä

·                  Kävely 14–21 päivän iässä

·                  Itsenäinen tarpeiden teko kolmen viikon iässä

·                  Etumaitohampaiden puhkeaminen 3–4 viikon iässä

·                  Poskimaitohampaiden puhkeaminen 5–6 viikon iässä